Irtopäitä on nyt ilmestynyt kymmenen osaa. Johtuen kesän aikataulujen epämääräisyydestä sekä siitä, että olen piirtänyt runsaasti varastoon voin iloisena todeta, että Irtopäät päivittynee muutaman viikon ajan useammin kuin vain sunnuntaisin. Sarjakuvan tekeminen on ainakin tähän asti ollut eräs hauskimmista, hihityttävimmistä ja hekotuttavimmista projekteista, joihin olen elämässäni ryhtynyt. Hyvää inspiraatiota ei koskaan tule hukata, joten kuljen luomisen tuulella kuin irtopää, joka ei ole päästänyt ilmapallon narua suustaan.

Katkaistakseni sitkeiltä huhuilta siivet kerron, että Irtopäät perustuu yhtä paljon tositapahtumiin kuin mikä tahansa taide. Tekijä kun on paitsi tämän amatöörisarjakuvan nöyrä & obblistinen tausta-aivo, myös tarinankertoja ja indiekirjailija, ja kirjailijat valehtelevat kuin mitkäkin. Yritän pitää huolta siitä, että mahdolliset häivähdykset viittauksista todellisuuteen ovat joko kierompia kuin soisi ajattelevan tai vaihtoehtoisesti totisinta totta. Totisin tosi kun yleensä on mielettömintä, jännittävintä ja uskomattominta.

PS. Jos ken on ihmetellyt vähemmästä hirveästä hirveään vaihtelevaa kuvanlaatua, niin kerron, että olen suuressa sodassa skannerini kanssa. Irtopäät varoittavat: jos silmämunat vuotavat verta, keskeytä lukeminen hetkeksi.